Vauva turvakaukalossa kyytiin ja pyöräilemään, kannustaa laatikkopyöräilevä lääkäriäiti.

Teksti: Laura | Julkaistu 22.5.2012

Toinen poikani pääsi ensimmäiselle laatikkopyöräretkelleen ollessaan viiden viikon ikäinen. Oli mahtavaa, ettei tarvinut odottaa vielä toista yhdeksänkuukautista päästäkseen taas fillaroimaan!

Laatikkopyöräily tuntuu hyvin turvalliselta vauvavinkkelistäkin, mutta koska lääkärinä syynäilen mielelläni tilastoja ja tutkimustuloksia henkeä ja terveyttä koskevista aiheista, yritin selvittää, onko tarjolla kovaa faktaa. Minkä ikäisenä ja miten vauvansa laatikkoon laittaisi? Entäpä tärinä? Kuinka pitkille retkille lähteä?

Noita kaivattuja faktoja en googlettamalla kutenkaan löytänyt, vaikka koetin kielivalikoimaakin translate -toiminnolla laajentaa. Tulppaanien maassa ilmeisesti vain polkevat tyytyväisinä liikoja pohtimatta. Eivätkä kaikentestaavat saksalaisetkaan ole nähdäkseni laatikkopyöriin kajonneet. Perävaunujen kanssa on sentään testilaboratoriossa törmäilty ja todettu ne tarakkaistuinta turvallisemmiksi.

Tilastoja on kai tulkittava kuin piru raamattua:

- Hollannissa pyöräillään paljon.

-> Hollannissa laatikkopyöräillään paljon, vauvojenkin kanssa.

—> Hollannissa tapahtuu hyvin vähän kuolemaan johtavia pyöräilyonnettomuuksia… vaikka juuri kukaan ei ainakaan Amsterdamissa näyttänyt käyttävän edes kypärää!

Vauvana pyörillä täristeltyjen hollantilaisten aivotoiminnoissa ei myöskään ole eroa muihin kansoihin nähden.

Johtopäätös: Laatikkopyöräily on turvallista -vauvallekin.

Koska vauvan kanssa voi aloittaa laatikkopyöräilyn?

Hollantilaisen kuluttajajärjestön sivuilla mainittiin, että varmaa tutkimustietoa ei ole ja että varovaisuutta on luonnollisesti noudatettava.

Koetin koluta myös laatikkopyöräkansan foorumeilla, mikä on alkuasukkaiden tuntuma sopivaan aloitusikään. Siellä kuitenkin keskustelun laineet tuntuivat käyvän ajoittain mutupohjalta yhtä vihamielisinä kuin kotimaisillakin (mamma)foorumeilla. Monet näyttivät kannattavan 3-6 kk aloitusikää, mutta kivenkovaa perustetta tälle ei ole ja myös pariviikkoisten kuskeja toisaalta ilmoittautui useampia.

Löysin erään perävaunupyöräilevän pariskunnan kirjoituksen, jossa he kertoivat haastatelleensa hollantilaisia terveysammattilaisia ja että nämä suosittelivat aloitusta kuuden viikon kieppeillä ja retkien pidentämistä kolmen kuukauden iästä alkaen. Kuulostaa aivan järkeenkäyvältä. Tuskin äiti edes haluaa istua satulaan kovin paljon lähempänä synnytystä.

Mihin sen vauvan siellä laatikossa laittaa?

Selkä menosuuntaan pyörän laatikon pohjalle kiinnitetty auton turvakaukalo on varmasti turvallisin vaihtoehto. Kaukalot on jo valmiiksi mietitty vauvoille sopiviksi ja ajoviimakaan ei silloin vaivaa.

Mutta pyörähän tärisee kamalasti!

Kahden vauvan kokemuksella sitä voisi kuvitella, että vauva valittaa, jos olo tuntuu tukalalta – eikä nuku tyytyväisen näköisenä. Olen tätä mieltä siitä huolimatta, että amerikkalaisen “Bicycle helmet safety instituten” väki epäileekin pelottelujutussaan, että valituksen puutteen (perävaunussa) saattaa aiheuttaa myös parhaillaan tapahtuva aivojen ruhjoutuminen. (?!)

New Yorkin osavaltiossa on instituutin mukaan jopa kielletty alle 1-vuotiaiden kuljettaminen millään polkupyörävarustuksella.

Mutta missäpä ihmistaimet parhaiten rauhoittuvat? Kannettaessa, keinuteltaessa, pyllylle taputeltaessa, lastenvaunuissa työnnettäessä, autoissa -kaikki täriseviä toimintoja! Luonnollisesti kuskin on katsottava mihin kuoppaan ja reunaan pyörällänsä tömäyttää, mutta maalaisjärkevällä varovaisuudella ajellessa ja töyssyjä ennakoiden tärinä ei ole vaaraksi.

Eturenkaasta/-renkaista voi vähän laskea painetta tärinän vähentämiseksi tai viritellä solumuovia tahi muuta fyllinkiä turvakaukalon alle.

Ravistellun vauvan oireyhtymä on aivan asia erikseen. Vammat eivät synny tavallisissa hyppyyttelyleikeissä, eivät vaunuissa kuoppaisellakaan tiellä eivätkä vauvan ollessa selkärepussa (Reece R, Nicholson C, toim. Inflected childhood neurotrauma. American Academy of Pediatrics 2003.) – eivätkä siten laatikkopyörässäkään.

Kuinka pitkään voi pyörällä ajaa kerrallaan?

Vauva kertoo tämän itse esim. itkemällä. Silloin on aika pysähtyä, verrytellä, sylitellä, tankata ja vaihtaa vaippaa. Ihan pienen kanssa kannattaa matkat pitää maltillisina ja varautua taukoihin. (Ainakin 20 km yhdellä tauolla oli viisiviikkoisen mielestä aivan sopiva reissu.)

Laatikkopyörävauvan tyytyväisyyttä pääsee sitäpaitsi havainnoimaan koko ajan samaan tapaan kuin vaunuissa työnnettäessä. Myös kun isompi keksii yrittää koetella pienemmän silmämunan kestävyyttä sormituntumalla, on kenttäoikeus heti valmiina tuomitsemaan tai hoitamaan silmille valuneen pipon tragedian.

Mitä jos kaadun tai törmään?

Näin voi tapahtua. Tosin suojatiellä voi jäädä auton alle vaunukävelylläkin. Tai kotona kompastua portaissa vauva sylissä.

Kannattaa yrittää pysytellä pyöräteillä mahdollisuuksien mukaan ja ajaa varovasti, sekä tutustua rauhassa ajokin ominaisuuksiin, ennen kuin pakkaa siihen lapsensa. (T. nimim. Ekalla polkaisulla melkein päin naapurin autoa.)
Perävaunun kaatuessa etuna on testeissä ollut matalalla oleva painopiste. Sama pätenee myös laatikkopyörään.
Laatikkopyörällä koko porukka kulkee yhdessä, joten jos autoilija näkee polkijan, hän näkee myös lapset. (En löytänyt kyllä äkikseltään varsinaisia tutkimustuloksia siitäkään, onko autoilijoilla oikeasti vaikeuksia havaita perävaunuakaan, vaikka näin voisi ehkä kuvitella.)

Vauhtikin pysyy ainakin meikäläisen puuromoottorilla varustetulla kolmipyörällä varsin maltillesina! Todennäköisesti kovakuntoinen juoksurattailija pääsee verrannollisiin nopeuksiin.

Onko aivan pienille vauvoille kypäriä?

Ei, eikä turvakaukaloa ole suunniteltu sellaisen kanssa käytettäväksi.

Sään armoilla?

Aurinko saattaa paistaa pitkäänkin suoraan kyytiläisten naamaan, eikä ulkoilman viilentäessä polttavuutta edes huomaa. Lipat, suojukset, katokset, aurinkolasit ja rasvat ovat siis tarpeellisia.

Kylmällä pyörän sadekatoksesta on hyötyä, vaikkei sataisikaan -sillä saa luotua lapsille vähemmän vihamielisen mikroatmosfäärin laatikkoon.

Eli olen vahvasti sitä mieltä, että harkiten toteutettuna laatikkopyöräily on turvallinen ja hauska tapa ulkoiluttaa vauvaa!

terveisin,

Laura
kolmekymppinen äitiyslomaileva lääkäri, jolla perheessä pojat 12/09, 3/12 ja 3/78
ajokkina kolmipyöräinen laatikkopyörä (Babboe Big)

---

Avainsanat: laatikkopyörä, Lasten kanssa pyöräily, perävaunut, pikkulapsi, turvallisuus, vauva